Olen aloittanut tämän blogin monien laihdutusblogien menestyksen innoittamana. Menestyksen siinä mielessä, että blogin pitäminen on auttanut ihmisiä laihtumaan. Haluan täällä pohtia lihavan elämää, laihduttamista ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.

Olen siis 27-vuotias opiskelijatyttö, sinkku ja lapseton. Painoa on ollut enimmillän lähes 120 kiloa ja olen todellinen jojolaihduttjan perikuva. Olin hiukan pullea jo lapsena ja siitä huomauteltiin minulle usein. Ala-asteella siitä vähän kiusattiinkin. Kärsin aina painostani, ja ensi kertaa ryhdyinkin dieetille jo 9-vuotiaana. Ensimmäisen menestyksekkään laihiksen suoritin 11-vuotiaana, jolloin laihdutin 15% kehonpainostani kahden kuukauden aikana. Siitä lähtien painoni on sahannut kymmeniä kiloja ylös alas. Viimeksi olin normaalissa painoindeksissä ollessani juuri 16-vuotta täyttänyt. Sitten painoinkin 17-vuotiaana jo yli 100 kiloa. Laihdutin vegaanisella hiivadieetillä 27 kiloa n.9 kk aikana, vain lihoakseni niistä 15 kiloa takaisin muutamassa kuukaudessa. Siinä 87-97 kilon kauhuakselilla painottelin ikävuosina 18-21. Sitten paino pamahti taas yli sadan, ja lopulta 119 kiloon. Mehupaastoilla ja tiukoilla kuureilla sain painon 98 kiloon ollessani 24-vuotias. Sitten taas jojottelin 119 kiloon vuoteen 2008 mennessä. Nyt olen vajaan puolentoista vuoden aikana jojotellut itseni n.104 kiloon.

Olen laskenut kaloreita. Olen ollut hiivadieetillä. Olen ollut kasvissyöjä, vegaani, karppi, painonvartija....olen kokeillut atkinsia, zonea, paleodieettiä, fitonicsia,kaalisoppaa, vlcd-pussikuureja, mehupaastoja, 12-askeleen ohjelmaa, vyöhyketerapiaa, psykoterapiaa, kognitiivista terapiaa, rukousta, parannuskokouksia, aromaterapiaa, lymfaa, hypnoosia, suggestiota, kirjoittamista, lukemista, personal-traineria, kuitupaastoa, elävää ravintoa, vartalokääreitä, merilevää, turvesaunomista, laihduttavia pyöräilyshortseja, kotikuntolaitteita, kuntosalia, aamulenkkeilyä tyhjällä vatsalla, laihdutuspillereitä,-voiteita,-jauheita,-patukoita..

Kyllä, olen epätoivoinen jojoileva elämäntapaläski. Mutta en aio luovuttaa. Uskon, että elämässä on muutakin kuin tämä. On olemassa valoisa tulevaisuus. Siellä olen hoikka, urheilullinen, tyytyväinen itseeni ja elämääni. Minulla on parempaa tekemistä kuin ainainen laihduttelu ja itseni häpeäminen. Unelmani ei ole tulla missiksi tai malliksi, vaan tulla terveeksi ja vahvaksi, luonnollisen hyvännäköiseksi ja voida iloita kehostani ja elämästäni. Tiedän joutuvani kamppailemaan painoni kanssa päivittäin loppuelämäni ajan, ja juuri siksi aion löytää sen innostavan elämäntavan jota voin jatkaa hautaan asti.

Haluan voida antaa itsestäni maailmalle jotain parempaa (kuin nyt)!