Jep, olen innostunut uudelleen karppauksesta. Vuonna 2004 luettuani Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjat innostuin palavasti karppauksesta ja aloitin VHH-elämäntavan oikein tosissaan. Painoa putosi 10 kiloa kolmen kuukauden aikana. Käytin ketoosiliuskoja, ostin paljon aihetta käsittelevää kirjallisuutta, myös englanniksi. Fiberhusk, partaäijä ja munaruoat tuli tutuiksi. Olin kuin uudestisyntynyt, minulla ei ollut nälkä, eikä mielitekoja. Siis mun ei tarvinnut harjoittaa itsekuria. Siis huom. EI MIELITEKOJA! Jonkin verran oli närästystä, heikkoa oloa, liikunta oli raskasta, hengitys haisi pahalta...Ehkä menetin uskoni, aloin syödä hedelmiä ja tuomitsin itseni siitä niin, että repsahdin kunnolla.

Nyt alan uskoa jälleen...luin Jennette Fuldan omaelämäkerran nimelta "Half-Assed", jossa hän kertoo kuinka lahtui hiilaritietoiseksi ryhdyttyään 90 kiloa kahdessa vuodessa. Se oli oikein hyvä kirja, ja se perustuu hänen loistavaan blogiinsa sivulla http://pastaqueen.com/hafofme

Sitten luin KG-lehden uusimman numeron jossa kerrottiin karppauksesta enemmänkin. Löysin netistä karppaus.info-sivuston. Jumankauta karppien maailma on muuttunut sitten vuoden 2004!! Nyt on jopa suomalaisia VHH-nettikauppoja, joista saa tilata Atkinsin suklaapatukoita.

Olen ihan rakastunut!