Olen huomannut, että mitä isompi on, sitä näkymättömämpi on. Miehiä on kirjaimellisesti juossut karkuun ja monet on tehneet alleviivaavia väistöliikkeitä välttyäkseen koskemasta minuun. Jotkut eivät katso päin, eivät katso silmiin. Eräskin mies tokaisi kerran erittäin tuohtuneena ja loukkaantuneena "miksi vitussa sä puhut mulle", kontekstina ystävän tuparit ja minä yritin viritellä muiden vieraiden kanssa kohteliasta rupattelua tyyliin "mitäs sinä teet/harrastat?" Se on yksi järkyttävimmistä ihmisarvoni alentavista tapauksista. Muitakin on.

Eräs ystäväni harmitteli kerran, että olen "muuten ihan kympin nainen, mutta liian lihava seurusteluun".

Argumentti nro.1 En ole kympin nainen kenenkään mittapuulla.

Argumentti nro2. En ole liian lihava seurustelemaan jonkun kanssa.

Kerran minulta kysyttiin, miksi mulla ei ole poikaystävää, lopen kyllästyneenä kysymykseen ja tyypillisen mukanokkelasti vastasin olevani liian tyhmä ja liian ruma. Mies tähän (aivan vakavasti pohtien): "tyhmä sä et kyllä ole, etkä välttämättä täysin rumakaan". Ahh mitä kohteliaisuuksia, nardusöljyä itsetunnolle!

Eräs kaverin mies tokaisi yökerhossa, että "naisille pitäis baareihin olla painoraja", ja sitten se ihmetteli miksen enää moikannut sille sen jälkeen.